Karkkilasta...Jukka Laitinen

Helsingintiellä sijaitseva entinen Niinisalon kiinteistö on remontin alla. Pertti Toikan ja Markku Ojasen omistama rakennus näyttää saavan ainakin uuden ulkovuorauksen. Niinisalon valjas- ja verhoiluliike oli sukuyritys, jonka toiminta on alkanut jo 1850-luvulla. Lauri Niinisalo jatkoi toimintaa v. 1918 ja Karkkilassa 1930-luvulla valjaiden ja verhoilun lisäksi myyntiin otettiin myös huonekaluja. Aluksi Lauri Niinisalon yritys toimi ns. Peromaan talossa nyk. Kantolankadun varressa, mutta osti sitten Ohlssonin perikunnalta kiinteistön nyk. Helsingintien varrelta v. 1937. Rakennusta laajennettiin kadunvarteen huonekalumyymälällä. ASKO-huonekalujen myynti alkoi Karkkilassa. Asko-huonekalujen myyntiä jatkoi Laurin jälkeen hänen poikansa Timo Niinisalo vuoteen 2009. Timon aikana huonekalujen maalauksen, kokoamisen ja verhoilun lisäksi maalattiin autoja ja verhoiltiin niiden istuimia. Nyt rakennuksessa toimivat käytettyjen tavaroiden myymälä Retro ja Romu sekä Karkkilan Divari, joka myy my

Kuva Kansan Arkisto Viljo Artturi Virtanen oli poliitikko, kaupunginjohtaja ja kansanedustaja, joka oli syntynyt v. 1912 Pyhäjärven Järvenpään kylässä Heikki Oskari ja Amanda Sofia Virtasen suurperheen nuorimmaksi lapseksi. Isä Heikki Virtanen kuoli vuonna 1918 kansalaissodassa, Viljo oli silloin kuusivuotias. Viljon vanhin veli oli Juho Oskari Virtanen , rakennusurakoitsija. Hänestä kerron ehkä seuraavalla kerralla. Viljo Virtanen kasvoi köyhässä perheessä ja joutui lähtemään työelämään jo hyvin nuorena. Hän aloitti työnsä Osl. Tuessa, ensin apupoika ja myöhemmin vastuullisissa myymälätehtävissä. Kansakoulun jälkeen Viljo koulutti itseään työn ohessa Högforsin työväenopistoissa sekä myös Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) osuuskauppakoulussa, jossa koulutettiin osuusliikkeiden henkilökuntaa osuuskaupan eri tehtäviin.  Viljo Virtanen toimi pitkään Otk-laisessa osuuskauppaliikkeessä, ja hänet nimitettiin vuonna 1945 Osuuskauppa Itä-Savon kaupalliseksi johtajaksi Savonlinnaan . V

Pyhäjärven Haaviston kylässä v. 1920 syntynyt  Kaarlo  Rainer  Virtanen tuli tunnetuksi työstään politiikan parissa, mm.  Karkkilan kauppalanvaltuuston puheenjohtajana.   Suomen Kommunistisen Puolueen SKP:n kansanedustajana Virtanen toimi vuosina 1956-1972.      "Rainerin vanhemmat olivat Kalle ja Iida Virtanen. Kalle oli Kosken tilan Ahola-nimisen torpan poika ja sittemmin muonamiehenä monessa Haaviston talossa. Perhe asui useissa eri paikoissa. Vuonna 1936 Rainerin isä, Kalle Virtanen osti Syrjälän tilan maista Valahuhta-nimisen tontin ja rakensi sinne mökin perheelleen. Lapsia oli Rainerin lisäksi Reino ja Hulda." näin kertoo Virtasista Matti Mäki, tuo Haaviston kylän "kävelevä ensyclopedia". Matin toimittamasta kirjasta " Haaviston kylässä – ihmisiä Meritien varrelta" löytyy tarinoita tuosta  kylästä, missä Rainerkin vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kansakoulun käytyään ja vartuttuaan  Rainer aloitti työt 16 vuotiaana Högforsin tehtaalla. Hän toimi

Kuva: 2022©Jukka Laitinen   Riikosen Allanista olenkin aikaisemmin kertonut.  Allan Riikonen (1927-2009) innostui valokuvauksesta jo nuorena poikana  ja perusti valokuvaamon Karkkilaan 1950-luvulla.  Kalle ja Tyyne Riikosen nuorempi poika Jaakko Riikonen (1930-2006) opiskeli ja valitsi itselleen yhteiskunnallisen työuran. Käytyään keskikoulun Karkkilan Yhteiskoulussa Jaakko Riikonen jatkoi lukion Hyvinkäällä, koska Karkkilassa ei silloin vielä ollut mahdollisuutta lukiopiskeluun. Ylioppilaaksi hän kirjoitti v. 1948. Karkkilan ja Hyvinkään väliset viikonlopun koti- ja koulumatkat Jaakko kulki sodan jälkeen kapearaiteisella "Pikkupässillä". Lukion käytyään Jaakko opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteen maisteriksi v. 1952. Työurallaan Jaakko Riikonen ehti toimia monessa yhteiskunnallisessa tehtävässä. Yliopiston jälkeen työt alkoivat mm. Tullilaitoksessa, Rautatiehallituksessa, Vakuutusyhtiö Kansassa, kunnes hän siirtyi Ammattiyhdistysopistoon kansantalouden

Aalto keulassa laivan murtuu kuohussa veen ... lauloi Taisto Tammi aikoinaan.  Toisenlainen Aalto, kuuluisa ja kiinnostava, on nyt esillä Suomen Lasimuseossa Riihimäellä. Käväisin tänään ihailemassa näitä tuttuja Aalto-maljakoita...ensin tietysti jonottamassa, koska kiinnostusta tälläkin näyttelyllä tuntuu olevan runsaasti näin Helluntaipyhänä. Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat tämän maljakkosarjan v. 1936. Ovat kertoneet, että inspiraation maljakolle suunnittelijat saivat saamelaisnaisten perinteisestä puvusta, ja maljakon malli perustuu suunnitelmiin, joiden työnimi eskimonaisen nahkahousut. Mielenkiintoista! Nimi Savoy-maljakko tuli helsinkiläisestä Savoy-ravintolasta, joka osti oikeudet maljakkoon. Kerrotaan myös, että Savoy-ravintolan sisustuksesta vastasivat Aino Aalto ja Alvar Aalto yhteis-työssä tekstiilitaiteilija Dora Jungin ja vastaperustetun Artek-yhtiön kanssa. Eteläesplanadille on katutasoon nyt avattu Café Savoy, joka toimii myös Chef Patron Helena Puolakan komennossa.

Ida, nuori maalaistyttö aloitti opiskelunsa Karkkilan Yhteiskoulussa syksyllä 1926 ...tätä tarinaa ei voinut jättää kesken!  Keskiviikkona Valimomuseon Galleria Brerissä julkaistiin Marika Tudeerin uusin romaani "Ida, yhteiskoululainen" ja se vei lukijan mukanaan yhdellä istumalla. Tudeer kertoo kirjastaan: "Ida, yhteiskoululainen on nuoren tytön kehityskertomus. Samalla se on kasvutarina myös Pyhäjärvestä ja sen kylistä, joista sittemmin kasvoi Karkkilan kaupunki." Kuva: Marika Tudeerin FB-sivu Taitavana kirjoittajana Tudeer sijoittaa fiktiiviseen tarinaan paikallista historiaa  elävästi, uskottavasti ja mukaansa tempaavasti, vaikka kyseessä onkin romaani, eikä historian oppikirja. Karkkilan historiaa 1920-luvulta tuodaan esille laajasti - kylän keskustaa, Nyhkälää, torielämää, rautatietä, maaseutua, tuttuja henkilöitä, ajankuvaa ... muutakin kuin Högforsin tehtaan, Fagerkullan tai Osl. Tuen tarinaa, joista olemme saaneet lukea jo monista paikallisista tietokirjois

  Maalausliike Alénin historiasta ja toiminnasta hiljattain julkaistu kirja ei tästä kerro. Simo Merinen kertoo kirjassaan maalausliikkeen synnystä, laajentumisesta ja toiminnan päättymisestä yrityksen  konkurssiin vuonna 1974. Markulla oli nyt ohjakset, kun uusi maalausliike aloitti toiminnan toukokuussa v. 1974. Kaupparekisteriin merkityn Markun Maalaus Oy:n osakkeista 80 prosenttia oli konkurssiin menneen yrityksen toisen omistajan Eero Alénin pojan, Markku Alénin nimissä. Yrityksen kotipaikkana oli Helsinki ja muina osakkaina Ilkka Koivu ja Reijo Vathén, molemmat entisen Veljekset Alénin työntekijöitä. Yhtiö toimitusjohtajana oli Ilkka Koivu. Markun Maalaus Oy jatkoi loppuun kesken jääneitä urakoita ja oli toimin-nassa muutaman vuoden. Markku Alénin me tunnemme ehkä kaikki. Simo Merinen kertoo kirjassaan, että Markku oli mukana maalausliikkeen toiminnassa jo 1960-luvun loppuvuosina, lähinnä tekemässä tarjouslaskentaa ja kuljetustehtäviä. Markun Maalaus Oy:n osalta työ ja tehtävät e