Kuva Kansan Arkisto
Viljo Artturi Virtanen oli poliitikko, kaupunginjohtaja ja kansanedustaja, joka oli syntynyt v. 1912 Pyhäjärven Järvenpään kylässä Heikki Oskari ja Amanda Sofia Virtasen suurperheen nuorimmaksi lapseksi. Isä Heikki Virtanen kuoli vuonna 1918 kansalaissodassa, Viljo oli silloin kuusivuotias. Viljon vanhin veli oli Juho Oskari Virtanen, rakennusurakoitsija. Hänestä kerron ehkä seuraavalla kerralla.
Viljo Virtanen kasvoi köyhässä perheessä ja joutui lähtemään työelämään jo hyvin nuorena. Hän aloitti työnsä Osl. Tuessa, ensin apupoika ja myöhemmin vastuullisissa myymälätehtävissä. Kansakoulun jälkeen Viljo koulutti itseään työn ohessa Högforsin työväenopistoissa sekä myös Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) osuuskauppakoulussa, jossa koulutettiin osuusliikkeiden henkilökuntaa osuuskaupan eri tehtäviin. Viljo Virtanen toimi pitkään Otk-laisessa osuuskauppaliikkeessä, ja hänet nimitettiin vuonna 1945 Osuuskauppa Itä-Savon kaupalliseksi johtajaksi Savonlinnaan.
Viljo Virtanen kiinnostui myös paikallispolitiikasta ja liittyi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäseneksi jo 16-vuotiaana. Savonlinnaan muutettuaan hänestä tuli paikallisen työväenyhdistyksen aktiivinen jäsen. Kerrotaan, että Viljo Virtanen oli hyvin esiintymistaitoinen, vilkas ja huumorintajuinen. Ehkä juuri siksi hänet valittiin Savonlinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 1947. Hän toimi sosiaalidemokraattien kaupunginvaltuutettuna vuoteen 1963 saakka, jolloin hänet nimitettiin Savonlinnan kaupunginjohtajaksi.
Eduskunnan hiihdot Santahaminassa v. 1960. Viljo Virtanen (54) vasemmalla vierellään Veikko Helle (41). Kuva Kansan Arkisto.
Eduskunnassa hän istui vuodet 1951-1970. Hän toimi myös Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Mauno Koiviston I hallituksessa vuosina 1968-1969. Tämä ministeriö oli perustettu jo senaatin aikana v. 1892 kulkulaitostoimikunnan nimellä. Viljo Virtasen aikana ministeriössä toimi yleinen osasto, ilmailuosasto, tieliikenneosasto ja työvoima-asiain osasto. Sen alaisia virastoja ja laitoksia olivat mm. Arava, Rakennushallitus, Rautatiehallitus, Posti- ja lennätinhallitus, Ilmailuhallitus ja Tie- ja vesirakennushallitus. Ministeriön alaisuuteen kuuluivat valtionyritykset Aero, Vapo ja Yleisradio. Ministeriön työvoima-asiain osaston toimialaan kuului myös ammatinvalinnanohjaus. Siis melkoinen työsarka ja toimivalta ministeri Viljo Virtasella oli silloin. Ministeriö jaettiin v. 1970 kahtia, liikenneministeriöksi ja työvoimaministeriö. Eduskunnasta Viljo Virtanen jäi pois v. 1970 tultuaan valituksi Mikkelin läänin maaherraksi. Työmisterinä jatkoi Viljo Virtasen puoluetoveri ja hyvä ystävä Veikko Helle ja kulkulaitosministerinä Paavo Aitio. Maaherran virasta Virtanen siirtyi eläkkeelle vuonna 1979.
Eduskuntatalo. Kuva Finna
Viljo Virtasen elämää ja uraa leimasi työn ohessa tärkeät harrastukset – teatteri ja kirjallisuus. Pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuurielämään hän jätti Savonlinnan kaupunginjohtajana toimiessaan 1963-1969. Hän vaikutti keskeisesti Savonlinnan oopperajuhlien uudelleen käynnistämiseen v. 1967, sekä myöskin Suomen ensimmäisen erikoislukion, Savonlinnan Taidelukion perustamiseen v. 1967.
Salme ja Viljo Virtanen. Kuva Suomen Kulttuurirahasto
Suomen Kulttuurirahasto perusti v. 1977 Etelä-Savon maakuntarahaston yhteyteen erillisen Salme ja Viljo Virtasen rahaston. Rahaston tarkoitus on tukea ja avustaa eteläsavolaisia nuoria opiskelussa ammatillisissa oppilaitoksissa, korkeakouluissa tai yliopistoissa. Viljo Virtanen asui pitkään Savonlinnassa ja siten tunsi Etelä-Savon alueen vaikeudet ja ongelmat. Hän halusi rahaston perustamisen kertovan nuorisolle, että heidän toivottiin jäävän kotiseudulleen opiskelemaan, asumaan ja työntekoon.
Viljo Virtanen avioitui Salme Salosen (s. 1924) kanssa Savonlinnassa v. 1945. Pariskunnalle syntyi neljä lasta. Viljo Virtanen kuoli v. 1989. Hänet on haudattu Savonlinnan Talvisalon hautausmaalle ja haudalla on näyttävä Maaherran muistokivi.
Lue myös Rainer Virtasesta:
Kommentit
Lähetä kommentti