Siirry pääsisältöön

Romeo ja Julia – rakkaustarina vuosisadasta toiseen

Kuva Karkilan Työväen Näyttämö/Antti Lehtonen


Kävin katsomassa kesäteatterissa Karkkilan Työväen Näyttämön ensi-illan, jossa esitettiin William Shakespearen klassikko Romeo ja Julia. Sateen uhka leijui silloin ilmassa, mutta pahimmalta vältyttiin, ja Tehdasnäyttämön katsomo täyttyi ilahduttavan runsaslukuisesta yleisöstä.

Harva näytelmä on koskettanut ihmisiä yhtä syvästi kuin Romeo ja Julia. Yli 400 vuotta sitten kirjoitettu tarina rakkaudesta, vihasta ja sovinnosta puhuttelee edelleen kaikkialla maailmassa. Se kertoo kahdesta nuoresta, Romeosta ja Juliasta, jotka rakastuvat toisiinsa, vaikka heidän sukunsa ovat verivihollisia. Tarinassa salainen rakkaus, väärinkäsitaykset ja kohtalon oikut johtavat traagiseen loppuun: nuoret menettävät henkensä, mutta heidän kuolemansa saa suvut viimein tekemään sovinnon.

Esitys jäi mieleeni ja herätti ajatuksiani, erityisesti jäin pohtimaan  paria asiaa.

Kuva Jukka Laitinen


Ensimmäinen liittyi näytelmän aloitukseen. Olin tullut katsomaan klassista nuorten rakkaustarinaa, mutta esitys käynnistyi näyttämökuvalla, jossa maassa makasi kuolleita – ilmeisesti sukujen välisissä yhteenotoissa surmattuja ihmisiä. Ratkaisu loi heti synkän tunnelman, mutta samalla heräsi kysymys, olisiko tarina vetänyt katsojan vielä vahvemmin mukaansa, jos lähtökohtana olisi ollut nuorten rakkauden syttyminen eikä vain vihan, väkivallan ja kuoleman läsnäolo.

Toinen pohdinnan aihe oli lavastus. Näyttämöä hallitsivat erilaiset rakennelmat, romu, autonraato sekä muutamat tapahtuman kontekstiin oudoilta tuntuvat lavaste-elementit. Viinapullot ja muu rekvisiitta korostivat karua ja levotonta ilmettä. Kokonaisuus ei rakentanut sellaista tunnelmaa, joka olisi houkutellut eläytymään yli kaksituntiseen rakkaustarinaan, vaan vei minut katsojana helposti pois tarinan maailmasta. Mieleeni heräsikin kysymys, oliko ohjauksen tarkoituksena modernisoida Shakespearea radikaalisti. Omasta näkökulmastani ratkaisu ei tukenut tarinan ydintä.

Vasta arvosteluni julkaisemisen jälkeen olen saanut näyttämön sisäpiiristä ja katsojien kommenteista kuulla, että ohjaajan tarkoituksena olisi ollut sijoittaa tapahtumat post-apokalyptiseen maailmaan suuren katastrofin jälkeiseen aikaan, jossa ihmiset elävät raunioiden keskellä. Tätä lähtökohtaa ei kuitenkaan ollut avattu ainakaan siinä markkinointimateriaalissa, käsiohjelmassa tai esittelytekstissä, johon itse tutustuin. Minulle näyttämökuvasta ei välittänyt post-apokalyptista maailmaa, vaan lavastus jäi irralliseksi suhteessa tarinaan.

Mainonnassa, käsiohjelman kannessa ja esittelytekstissä kerrotaan esityksen perustuvan Markku Pölösen käännökseen ja sovitukseen William Shakespearen näytelmästä. Missään ei kuitenkaan käsittääkseni kerrota, että kyseessä olisi post-apokalyptinen näyttämötulkinta. Sellaista sovitusta en ole kuullut enkä nähnyt Pölöseltä olevankaan. Siksi jäin pohtimaan, olisiko katsojia ollut syytä informoida tästä ohjaajan taiteellisesta lähtökohdasta jo ennen lipunostoa tai viimeistään käsiohjelmassa.

Monelle katsojalle Romeo ja Julia merkitsee ennen kaikkea Veronaan sijoittuvaa klassista rakkaustarinaa. Kun markkinoinnissa kerrotaan Tehdasnäyttämön muuttuvan jälleen Veronaksi, syntyy helposti odotus, joka poikkeaa olennaisesti siitä näyttämömaailmasta, jonka katsoja lopulta kohtaa. Juuri tämä ristiriita oli yksi keskeisistä syistä siihen, miksi lavastus herätti minussa kysymyksiä.

Kuva Karkilan Työväen Näyttämö/Antti Lehtonen


Kuva Jukka Laitinen

Ymmärrän hyvin, ettei kesäteatterin näyttämöä voi muuttaa keskiaikaiseksi Veronaksi tai tuoda täydellisesti esiin 1500–1600-lukujen tunnelmaa. Silti jäin kaipaamaan sitä ikonista näkymää – Julian parveketta kivirakennusten ympäröimässä Veronassa. Ehkä ohjaaja onkin halunnut jättää enemmän katsojan mielikuvituksen varaan, eikä kaikkea ole ollut tarkoitus esittää realistisesti. 

Jäin pohtimaan, olisiko ympäröivää luontoa ja historiallista tehdasmiljöötä voitu hyödyntää enemmän. Ne ovat jo itsessään vahvoja näyttämöllisiä elementtejä ja ovat monissa kesäteattereissa luoneet tunnelmallisen taustan ilman raskasta lavastusta. Tässä esityksessä lavastus tuntui paikoin vievän huomiota itse tarinalta sen sijaan, että olisi tukenut sitä. 

Esitystä markkinoitiin musikaalina. Musiikin kerrottiin pohjautuvan pohjoismaisiin ja slaavilaisiin kansansävelmiin, jotka oli sovitettu uudelleen tätä teosta varten. Kävin katsomassa tämän näytöksen ensi-illan lisäksi vielä kaksi muutakin kertaa, ymmärtääkseni ja vahvistaakseni omia ajatuksiani. Kylläpä oli tapahtunut muutosta ja kehitystä jo kolmannessa näytöskerrassa – esitys löysi rytminsä, näyttämö täyttyi energiasta ja esiintyjät pääsivät näyttämään osaamisensa. Kokonaisuus lunasti sille asetetut odotukset musikaalina. Paikallinen nelihenkinen orkesteri osasi tehtävänsä!

Kuva Karkilan Työväen Näyttämö/Antti Lehtonen



Romeo ja Julia ei ole vain vanha rakkaustarina. Se kertoo rohkeudesta rakastaa, vaikeudesta ymmärtää toisiamme ja siitä, kuinka sovinto on lopulta tärkeämpää kuin vastakkainasettelu. Juuri siksi se puhuttelee myös nykypäivänä. Monet nuoret tasapainoilevat edelleen omien tunteidensa, perheen odotusten ja ympäristön paineiden keskellä. Näytelmä muistuttaa myös siitä, kuinka helposti viha ja vastakkainasettelu voivat kasvaa, jos ihmiset lakkaavat kuuntelemasta toisiaan.

Tarina on inspiroinut lukuisia näyttämö- ja elokuvasovituksia. Tunnetuin niistä on vuonna 1961 ensi-iltansa saanut West Side Story, jossa tapahtumat siirtyvät 1950-luvun New Yorkiin kilpailevien nuorisojengien keskelle. Tony ja Maria ovat Romeon ja Julian modernit vastineet, ja Leonard Bernsteinin säveltämä musiikki teki teoksesta yhden kaikkien aikojen tunnetuimmista musikaaleista.

Arvosteluni lopuksi haluan nostaa esiin esityksen kiistattoman vahvuuden – näyttelijätyön. Karkkilan Työväen Näyttämön näyttelijät tekivät hienon ja sitoutuneen kokonaisuuden. Useiden kuukausien harjoittelu tekstin, musiikin, laulujen ja näyttämötyöskentelyn parissa näkyi varmana tekemisenä ja kantoi läpi koko esityksen.

Kuva Karkilan Työväen Näyttämö/Antti Lehtonen

Erityisen vaikutuksen teki Romeota esittänyt Taavi Lehtonen, jonka monipuolinen, energinen ja luonteva roolityö kannatteli esitystä vakuuttavasti. Myös Meri-Anna Misukka rouva Capuletina sekä Kalle Kotilainen Mercutiona loistivat vahvoilla ja eläytyvillä roolisuorituksillaan.

Kiitokset koko työryhmälle onnistuneesta esityksestä. Vaikka esitys ehkä herättääkin myös kriittisiä ajatuksia, juuri keskustelua synnyttävät teatterielämykset jäävät usein parhaiten mieleen.

Kuva Jukka Laitinen

Romeo ja Julia on rohkea ja kunnianhimoinen valinta Karkkilan kesäteatterin ohjelmistoon. Se on esitys, joka herättää tunteita ja ajatuksia – ja juuri siksi se kannattaa käydä katsomassa!

Jukka Laitinen







Kommentit

  1. On kummallista odottaa klassista esitystä ja esimerkiksi tätä Juliaa parvekkeellaan, kun näytelmää markkinoidaan postapokalyptisena. Itse katsojana ajattelin näytelmän toimivan täydellisesti annetussa kontekstissaan. Alussa maassa maanneet kuolleet ja ympäriinsä viskoutunut romu tekevät näytelmästä vahvasti sen, mitä se väittääkin olevansa. Suuren tuhon jälkeisen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi. Itse en kuitenkaan ole nähnyt esityksen markkinoinnissa tai ennakkotiedoissa mainintaa siitä, että kyseessä olisi postapokalyptinen tulkinta. Jos tällainen määritelmä on ollut jossakin esillä, kuulisin mielelläni, missä.
    Katsojana arvioin esitystä sen tiedon pohjalta, joka minulla oli ennen esitystä ja jonka näyttämö välitti. Käsiohjelmassa ja näyttämöllä todettiin vain: "Tarina, jonka kohta näette, tapahtuu kauniissa Veronan kaupungissa..."
    Minulle lavastuksen ja aloituskuvan yhteys postapokalyptiseen maailmaan ei avautunut, vaan ne näyttäytyivät irrallisina suhteessa hyvin tuntemaani Shakespearen klassiseen rakkaustarinaan. Se ei tarkoita, että ohjaajan tulkinta olisi väärä – ainoastaan sitä, ettei tällainen lähtökohta välittynyt minulle ennen esitystä tai sen aikana.
    Juuri tällaiset erilaiset tulkinnat tekevät teatterista ja siitä käytävästä keskustelusta kiinnostavaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

LEISTOLAN TALO ON JO PURETTU...

  Aikoinaan Nyhkäläntiellä sijaitsi pitkä, taitekattoinen, valkeaksi rapattu talo, joka vuosikymmenien varrella tunnettiin monella nimellä - A. Wihlmanin talo, Valokuvaamon talo, K. G. Lindebergin talo, H. Lindbergin talo ja viimeksi Leistolan talo.       Tässä 7-huoneisessa talossa asuivat yleensä omistajat, mutta vuokralaisiakin oli useita. Rakennuksen yläkerrassa toimi valokuvaamo. Talon on ilmeisesti rakennuttanut 1920-luvulla valokuvaaja  Alarik S. Wihlman  paikallisen Säästöpankin rahoittamana. A. Wihlmannin valokuvaamo, Studioatelier A. Wihlman taisi olla ensimmäisiä valokuvaamoita silloisella Pyhäjärvellä. Vielä on monesta jäämistöstä löytynyt henkilövalokuvia, joissa kuvan kehyksiin tai taustaan on painettu A.Wihlman -logo/nimi. 1920-luvun lama alkoi Amerikasta ja levisi myös U.l. Pyhäjärvelle 1920-luvun lopulla. Myös Alarik Wihlmanin kohtasi vaikeuksia, kun Säästöpankki velkoi 40.000 markan saataviaan. Wihlman yrittikin realisoida ...

KOLME ON JOUKOSTA POISSA...

KOLME ON JOUKOSTA POISSA... Valtatien alkuperäisistä 1920/30-luvulla rakennetuista asuin-liiketaloista kolme on poissa. V. 1972 tulipalossa tuhoutunut Puiston talo sekä: AUERIN TALO Hyvinkään-Karkkilan rautatien Karkkilan asemapäällikkö August Auer rakennutti 1920-luvulla talonsa Puiston talon ja Nummisen talon väliin (Valtatie 8). Talo oli Auerin asuintalo, mutta kadun puolella oli vuokrattavana kolme myymälätilaa. Auerin talossa toimivat mm. Sähkö ja radioliike Ello Oy, Tauno Heiniön kulta- ja kellosepänliike, Fageströmin perheen Karkkilan Lastenpukimo, kukkakauppa, parturiliike, Matilaisen leninkiliike ja hetken aikaa myös Ilmasen kodinkoneliike. Viimeisinä vuosina 1970-luvulla talossa toimi Kuparisen Paperikauppa  Talo on purettu 1970-luvulla ja sen tilalle on rakennettu asuin- ja liikeItalo. SUNDELLIN TALO Sundell rakensi talon 1930-luvun alussa perheensä asunnoksi ja katutasosta vuokrattiin myös liikehuoneita, mm. hammaslääkäreille. Valmistuttuaan hammaslääkäriksi rovasti Var...