PARTIORETKELLÄ LOUKKUMÄELLÄ…

Uudenmaan korkein kohta Loukkumäki sijaitsee Karkkilan Taka-Vattolassa Hauklampien lähettyvillä. Partiolippukunta Raudanreippaat teki retken Hauklammelle ja Loukkumäelle. Partiolaiset pyysivät minut ”veteraani-partiolaisena” mukaan tälle heidän 90-v. juhlavuoden teemaretkelleen opastamaan ja kertomaan oman aikani partioretkistä ja -leireistä. Mukavaa oli lähteä tälle retkelle, kun innostunut ja tiedonhaluinen partioporukka oli matkassa.

Ensin tutustuimme Loukkumäkeen, jonka korkeus merenpinnasta 174 metriä. Ei siis varsinaisesti mikään vaara tai tunturi, mutta avara näköalapaikka  Karkkilan pohjoisella metsä- ja erämaa-alueella. Upealla maisemapaikalla syötiin eväät ja jatkettiin matkaa lähelle Hauklammen rantamaisemiin.  

Loukkumäessä sijaitsee kolmiomittaustorni, johon on aikoinaan päässyt kiipeämään, mutta on nyt hyvin huonossa kunnossa. Tikaraput on purettu pois, eikä torniin kiipeäminen enään ole mahdollista. Mutta maisemaa ja ympäröivää luontoa voi katsella mäen päältäkin. Reino Pajuoja on kertonut, että tässä maastossa suunnistettiin 10. Jukolan viesti vuonna 1958.

Kolmiomittaustornit ja kolmiomittaus on ollut tärkeä maanmittausmenetelmä, jota on käytetty myös Suomen peruskarttojen tekemisessä vielä 1980-luvulla. Lue tarkemmin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmiomittaus.

Aikoinaan Loukkumäki ympäristöineen oli partiolaisille tuttua maastoa, kertoi retkellämme mukana ollut veteraanipartiolainen Martti Ericksson. Hän oli jopa kiivennyt kolmiomittaustorniin kavereidensa kanssa 1950-luvulla. Karkkilan partiolippukuntien kesäleirit pidettiin läheisen Hauklammen rannalla 1950–1970-luvuilla.

Partiolaiset Loukkumäen tornissa ehkä v. 1955. Vasemmalta Rainer Lehti, Martti Ericsson ja Heikki Laine. Kuva Martti Ericssonin albumista.

Löysin Helsingin Sanomien arkistosta tarinan, että SOTIEN JÄLKEEN Loukkumäelle rakennettiin tämä kolmiomittaustorni. 1970-luvun alussa torniin ja sen kupeeseen perustettiin tukiasema poliisin radioasemaa varten, ja saman vuosikymmenen lopussa antennin paikkaa etsineet radioamatöörit pääsivät vuokralle tornin huipulle. Sittemmin  nämä laitteet on poistettu. Vielä näkyi tornissa purettuja johdonpätkiä ja alhaalla olevassa kopissa rikottu sähkösulakekeskus. On siis tänne mäelle joskus tullut sähkö – ilmajohdolla vai maakaapelilla? 

Martti Ericsson on viime vuosinakin käynyt monesti Loukkumäellä ja Hauklammella mukanaan termoskahvit ja eväät.

Vanha tarina kertoo, että Loukkumäellä pyydettiin riistaa 1600- ja 1700-luvulla. Lähialueen metsästäjillä oli mäellä loukkuja, joita käytettiin erityisesti kärpänmetsästykseen. Siitä siis nimi Loukkumäki. 

Hauklammelle ja Loukkumäen lähelle pääse autolla Vattolan Pykälistönmäestä vasemmalle Ristikalliontietä, huonokuntoista metsäautotietä. Loukkumäen jälkeen tie haarautuu kapeammaksi vaellusreitiksi pohjoiseen Vähäveden ja Antiaisten suuntaan sekä länteen Pusulan Ahonpäähän. Aikoinaan siistit ja asianmukaiset opasteviitat ovat jääneet ikävästi hoitamatta, samoin kuin Loukkumäen torni ja sen ympäristö. Jospa Karkkilan kaupungin matkailu- ja liikuntatoimi ryhtyisi asioita korjaamaan, ja ehkä myös suunnittelemaan ja neuvottelemaan  maanomistajan kanssa alueen ulkoilu- ja retkeilykäytöstä.

Visit Karkkila -sivusto toivottaa kyllä tervetulleeksi Karkkilaan: ”Karkkila tarjoaa ympäri vuoden monipuolisia ulkoilu- ja kulttuurinautintoja tunnelmallisessa Högforsin ruukkiympäristössä sekä koski-, järvi- ja harjumaisemissa. Liikunnan harrastaja pääsee lenkkeilemään, kalastamaan, retkeilemään, pyöräilemään, veneilemään, hiihtämään, luistelemaan ja lumikenkäilemään Karkkilan upeissa maisemissa sekä patikoimaan Karkkilan koskireitillä ja Toivikkeen retkeilypoluilla.”

Mutta ei pidä myöskään unohtaa Loukkumäkeä, eikä Vuotinaisten ja Vattolan järvi-, joki-, harju- ja metsäalueita, jotka tarjoavat rajattomat mahdollisuudet Karkkilan ulkoilulle, retkeilylle ja matkailulle!

Jukka Laitinen